TERVETULOA UUSILLE NETTISIVUILLENI:
Papu meets art – Papu Design, Hanna-Riikka Heikkilä ja Riihimäen taidemuseo
11.3.2023 – 11.9.2023 Riihimäen taidemuseo
Esillä näyttelyssä on Papu Design Oy:n vaatteita ja asusteita sekä kuosisuunnittelija ja taiteilija Hanna-Riikka Heikkilän teoksia. Näyttelyä täydentävät Riihimäen taidemuseon kokoelmiin kuuluvat teokset.
Näyttelyn tavoitteena on esitellä erityisesti kuosisuunnittelun ja taiteen saumakohtia, inspiroivasti ja visuaalisesti näyttävänä, uusia ajatuksia ja virikkeitä herättävänä kokonaisuutena. Näyttelyssä esitellään Papu Design Oy:n nykysuunnittelua, uusimpia kuoseja ja vaatteita.
Papu Designin kuosien lähtökohtana on yrityksen kuosisuunnittelijan Hanna-Riikka Heikkilän taide. Se näkyy kiinnostavalla ja raikkaalla tavalla Papu Design Oy:n kuoseissa ja niistä valmistetuissa vaatteissa ja asusteissa. Heikkilä on suunnitellut kuoseja yritykselle jo sen perustamisvuodesta 2012 saakka. Näyttelyssä esille asetettavat Heikkilän teokset ovat akryylimaalauksia MDF-levylle ja kankaalle. Joukossa on muutama varta vasten näyttelyä varten valmistunut uusi teos.
Papu Designin kuosisuunnittelussa yhdistyvät innovatiivisesti ja raikkaasti muoti, taide ja muotoilu. Yritys on tullut tunnetuksi laadukkaista ja vastuullisesti tuotetuista naisten- ja lastenvaatteista, joita myydään lähes kolmessakymmenessä maassa.
Riihimäen taidemuseon kokoelmista esille ripustetaan maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia. Riihimäen taidemuseon kokoelmiin kuuluu yli 2000 teosta, joista pääosa on suomalaista 1900-luvun alun maalaustaidetta. Lisäksi kokoelmiin kuuluu muun muassa aasialaista antiikkiesineistöä, ikoneja 1800-luvulta sekä muita kokonaisuuksia, kuten egyptiläistä esineistöä.
Papu meets art -näyttelyllä tavoitellaan yleisöä ja asiakkaita laajasti ja valtakunnallisesti uudenlaisella, ajankohtaisella ja kiinnostavalla näyttelykokonaisuudella.
--------------------------------------
Hanna-Riikka Heikkilä x Plywood Print
Julistesarja Plywood Printille.
My new and fresh print collection for Plywood Print.
--------------------------------------
Elovena puurojoulukalenterin kuvitus 2022
--------------------------------------
Helsingin seurakuntayhtymän joulukalenterin kuvitus 2022
--------------------------------------
RYTMITAJU
Hyvinkää Art Museum
16.6.-3.9.2017
--------------------------------------
LÄSNÄ.
PRESENT.
Tampereen rautatieaseman ikkunat
Pirkanmaan 6. Triennaali
"Ole kuin kotonasi"
12.9.-18.10.2015
----------------------------------
Lempeä
huumori muistuttaa lorua
On
lintuja, makkaroita, puita ja oravia. Sieniäkin on ja banaaneita.
Hanna-Riikka Heikkilän maalausten aiheet ovat konkreettisia ja
tunnistettavia. Teokset ovat hyväntuulisia tai melankolisia.
Olennaista on, että ne eivät naura kovaa, eivätkä itke suureen
ääneen.
Ne
kulkevat pohjoisen temperamentin tunneskaalaa ja luottavat
hienovireisiin vihjeisiin ja huomioihin. Teoksissa on tyyneyttä. Ne
ovat pysähtyneiden hetkien taidetta, levollisia ja levolle kutsuvia.
Maalausten
perusvire on syvästi inhimillinen. Niiden pehmeä ekspressionismi on
herkkää ja kepeää.
Osassa
maalauksia on sisään leivottua levottomuutta ja ahdistavia
pohjajuonteita, jotka luovat kuviin sisällöllisiä jännitteitä.
Tällöinkin niitä leimaa pitkälti absurdi huumori. Heikkilä luo
taiten outoja mielleyhtymiä, hassuja rinnastuksia sekä rikkoo
kuva-alan sommittelua leikkisästi.
Vaaleanpunainen
väri on yhdistetty Heikkilän teoksiin aina. Hänen vaaleanpunainen
ekspressionisminsa ei ole kuitenkaan yksiväristä. Synkät tummat
sävyt elävät vaaleanpunaisen rinnalla miltei yhtä vahvoina.
Esittävät
aiheet eivät perustu todellisuuden jäljentämiseen. Ne ovat
surrealismia hipovia kuvia alitajunnasta. Niiden sisällä elävät
kertomukset ovat katsojan kertomia. Heikkilä ei itse rakenna
maalauksiinsa tarinoita, mutta piirrosjäljessä on yhteneväisyyksiä
suomalaiseen nykysarjakuvaan.
Vaikka
hänen maalauksissaan on sadun elementtejä, ne muistuttavat enemmän
runoja tai loruja. Ne polveilevat hauskasti, mutta kiertyvät lopulta
yhdeksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jonka olennaisia asioita on
viivan rytmi ja värien sointi.
Heikkilä
piirtää siveltimellä. Viiva on näennäisen haparoivaa. Se etsii
reittiä ja seikkailee teoksen pinnalla välillä ohuena lankana,
välillä paksuna kuin naru. Hän maalaa elävää viivaa
suurpiirteisien muotojen, leveiden siveltimenvetojen ja selkeiden
väripintojen päälle. Näin hän nostaa abstraktia värimaalausta
muistuttavasta pohjasta esiin tunnistettavia elementtejä. Viiva on
maalausten esittävin elementti.
Heikkilä
on maalannut perinteisesti melko kaksiulotteisesti. Teokset pelaavat
jännitteisellä sommittelulla ja ovelasti rikotuilla
väriharmonioilla mutta ovat harvoin kolmiulotteisia. Nyt kuitenkin
kuvien pintaan on uutena jälkenä tullut spraymaalaus. Piirrettyään
viivaa Heikkilä peittää jälleen, osa piirroksesta katoaa spraylla
tai siveltimellä maalatun pinnan alle.
Heikkilä
käyttää erikokoisia maalauspohjia. Pikkuriikkiset pohjat
soveltuvat aivan pienten yksityiskohtien kuvaamiseen, suurikokoisiin
levyihin mahtuu kokonainen maailma. Hänen pienet teoksensa ovat
usein kuin arvoituksia: aihe on kätkeytynyt kuvan reunojen
ulkopuolelle ja katsojaa jekutetaan keksimään se.
Heikkilän
maalausten parissa viihtyy mielikseen. Niiden kohdalla ei tarvitse
ottaa paineita siitä ymmärtääkö sisältöjä, saako kiinni
käsitteellisestä kontekstista tai löytääkö teoksista
taidehistoriallisia viitteitä. On paljon mukavampaa koettaa rakentaa
tarinaa lemmentyötä tekevien lintujen tai makkaravyyhdin ympärille.
Hanna-Riikka Heikkilä’s art
Heikkilä’s
work has always been associated with the color pink. Nevertheless, her pink
expressionism is not monochromatic. Almost as strong as the pink, are the dark,
grim shades which also coexist in her work.
Heikkilä
draws with a brush. Her lines are deliberately shaky. Adventurously they
explore the surface of the painting – sometimes as thin as thread and sometimes
as thick as string. The lines have a purpose: they create narratives into
Heikkilä’s paintings. They develop into birds, squirrels, bananas and sausages.
They grow into tree trunks and flower stems. They are the most representative
element in Heikkilä’s paintings. Her works are almost always representational.
Yet, at the same time they are vivid in an abstract way. They are all about
rough shapes, wide strokes, and distinct blocks of color. Without the lines, it
would be tempting to view Heikkilä’s paintings as abstract compositions.
Traditionally,
Heikkilä’s paintings have been rather two dimensional. They play with intense
compositions and sophisticated broken color harmonies, but are seldom three
dimensional. Now however, Heikkilä has created a new dimension into her works
with spray paint. Spray paint brings a whole new aesthetic level to the
paintings as it covers the motifs like snowfall or creates a ground color that
is smoother than when using a brush.
Heikkilä’s
representative motifs do not aim to replicate reality. Rather, they are
depictions from the subconscious that verge on surrealism. The stories within
them are told by the spectator. Heikkilä herself does not spin tales in her
paintings, even though there are correspondences with her work and contemporary
Finnish comic art.
Birds are recurring figures in Heikkilä’s work. There is often a strong likeness between the birds but they are
never the same character; they represent something new in every painting.
Heikkilä does not aim for narrative continuity, but rather
believes in the individual tale told by each painting.
The overall tone in Heikkilä’s paintings is deeply humane - their soft expressionism is delicate and
airy. Yet some of them are entangled with restlessness and fraught undertones,
which create internal tensions into the paintings.
Absurd and skillfully applied humor is distinctive to Heikkilä’s work. This humor comes from bizarre associations, from kooky
comparisons and from frisky sausages and bananas making unexpected appearances
in landscapes. It is a pleasure to spend time with Heikkilä’s paintings without any pressure over having to have to understand why
the motif is a sausage coil or a pair of birds on a mission of love.
